Puheenjohtajien blogi/Ordförandenas blogg

Kohti uutta sopimusta

Tiistai 17.3.2020 klo 20:04


Neuvottelu yliopistojen työntekijöiden työehtosopimuksista on meneillään. Työntekijöitä neuvotteluissa edustaa JUKO, joka on kuntien, valtion, kirkon ja yliopistojen pääsopijajärjestö ja valvoo yli 200 000 korkeakoulutetun työntekijän ja esimiehen etuja. Työnantajia neuvotteluissa edustaa Sivistystyönantajat, eli lyhyemmin Sivista. Sivista neuvottelee yli 330 sivistys-, koulutus- ja tutkimusalan työnantajan puolesta. Tavoitteena on, että uusi sopimus saadaan sovittua ennen maaliskuun 31. päivää, jolloin kaikkien JUKOn tämänhetkisten virka- ja työehtosopimusten voimassaolo päättyy. Yliopistojen sopimuksista työntekijöitä edustaa JUKOn lisäksi Ammattiliitto Pro.

Yliopistojen työehtosopimusneuvotteluissa yliopistossa opettavien kannalta yksi keskeisimmistä työsopimukseen liittyvistä tekstikysymyksistä on kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärää koskevat säädökset. Tällä hetkellä työsopimuksessa määritellään yleensä opetuspainotteisten tehtävien opetustuntikatoksi 396 tuntia. Kokonaistyöaika 1624 tuntia nähdään tällöin täyttyvän lähes kokonaan opetuksen suunnittelusta, valmistelusta ja kehittämisestä ja hallinnollisista tehtävistä.  Työnantajille sopimuksessa määritelty opetustuntikatto on jo pitkään ollut sellainen, että kirjaus siitä haluttaisiin poistaa sopimuksesta. Tämä mahdollistaisi opetustyön lisäämisen joillekin opettajaryhmille.

Tampereen yliopiston lehtorit ry:n puheenjohtaja Mika Mattila kuvaa blogitekstissään Ikuinen taistelu määräaikaisuuksista ja opetustuntikatoista näkee työnantajan haluavan eroon opetustuntikatoista erityisesti siksi, että ”yliopisto-opetus muuttuu toteutusten osalta koko ajan monimuotoisemmaksi, ja esimerkiksi verkkokurssin toteutuksesta vastaavalla opettajalla kontaktiopetuksen osuus voi olla häviävän pieni”. Mattila toteaa, että monimuoto-opetukseen käytettävän ajan mitoittamiseen tarvitaan keskustelua ja niille hyvä paikka on työehtosopimusneuvottelut. Opetustuntikatoista ei kuitenkaan työntekijät voi luopua, sillä ne antavat ”viimesijaisen suojan kohtuuttomia opetustuntimääriä vastaan”.

Katto suojelee työntekijää säällä kuin säällä, voisi todeta. Jos katto hieman vuotaa, se silti vieläkin suojaa. Tällä hetkellä kontaktiopetuksella viitataan sekä lähiopetukseen että verkko-opetukseen – silloinkin, kun verkko-opetus tapahtuu täysin ilman kontaktia. Vaikka kontaktiopetus sanana ei tunnu vastaavan hyvin käytäntöä, kokonaistyöaikamme mahdollistaa kuitenkin myös jo nyt joustavan työaikasuunnittelun. Työaikasuunnitelmaa tehtäessä työntekijä voi suunnitella, miten kauan minkäkin kurssin suunnittelulle ja valmistelulle menee. Jos kurssien suunnitteluun ja valmisteluun ei mene kaikki aika, aikaa voi jäädä kurssien pitkäjänteisempään kehittämiseen, kuten verkossa olevan opetusmateriaalin kehittämiseen tai ehkä opetuksensa kehittämisestä esitelmöintiin. Verkkokurssin kautta opettaminen ei sittenkään ole kovin erilaista kuin kontaktiopettaminen. Molemmat muodot vaativat valmistelua, opettajan läsnäoloa, keskustelua ja arviointia. Siinä missä kontaktiopetuksessa aikaa kuluu luentosalissa, tämän ajan säästymisen saa verkko-opetuksessa kulumaan videoluentojen tekemiseen ja verkkokeskustelujen seuraamiseen.

Kaiken kokonaistyöajan suunnittelun ja joustavuuden lähtökohtana on molemminpuolinen luottamus tekemiseen. Mitä voisivat olla yhteiset päämäärät ajassa, jossa yliopistojen vastuita kasvatetaan ilman, että rahoitus kasvaa samassa suhteessa? Miten varmistaa, että työntekijät voivat hyvin ja työn ilo säilyy? Miten varmistetaan opetuksen laatu? Neuvotteluilla ei ole tähän mennessä löydetty ratkaisua, joka molemmille osapuolille näyttäytyisi hyvänä vaihtoehtona säädökselle, jossa puhutaan kontaktiopetuksesta. Ehkäpä parempina taloudellisina aikoina työntekijöillä voisi olla uskoa siihen, ettei ratkaisun lähtökohtana ole työmäärään lisääminen.

Heli Katajamäki

YLL-jaoston puheenjohtaja, OAJ Pohjanmaan alueyhdistys

Mot ett nytt avtal

Förhandlingarna om kollektivavtalen för universitetsanställda är i full gång. Vid förhandlingarna representeras de anställda av JUKO, som är kommunernas, statens, kyrkans och universitetens huvudförhandlingsorganisation och som bevakar intressena för över 200 000 högskoleutbildade anställda och chefer. Vid förhandlingarna representeras arbetsgivarna av Bildningsarbetsgivarna, det vill säga Sivista. Sivista representerar över 330 arbetsgivare inom bildning, utbildning och forskning. Avsikten är att det nya avtalet ska tecknas före den 31 mars, då alla JUKO:s tjänste- och arbetskollektivavtal går ut. Förutom av JUKO representeras universitetsanställda även av Fackförbundet Pro.

Med tanke på de som undervisar på universiteten utgörs en av de viktigaste frågorna i universitetens förhandlingar om arbetskollektivavtalet av de bestämmelser som berör det maximala antalet kontaktundervisningstimmar. För tillfället fastställs vanligtvis det maximala antalet timmar för undervisningsuppgifter till 396 timmar i arbetsavtalet. Helhetsarbetstiden på 1 624 timmar anses då bestå nästan helt av att planera, förbereda och utveckla undervisningen och av att sköta administrativa uppgifter. Det maximala antalet undervisningstimmar som fastställts för arbetsgivarna i avtalet har redan länge varit sådant att man velat stryka inskrivningen ur avtalet. Detta skulle göra det möjligt att öka undervisningsarbetet för vissa lärargrupper.

I ett blogginlägg om den eviga striden med visstidsanställningar och det maximala antalet undervisningstimmar (https://yll.fi/tampere/ikuinen-taistelu/) skriver Mika Mattila, ordförande för lektorerna vid Tammerfors universitet, om att arbetsgivaren vill slippa det maximala antalet undervisningstimmar i synnerhet för att det sätt på vilket undervisningen erbjuds på universiteten hela tiden förändras och att andelen kontaktundervisning kan vara väldigt liten till exempel för en lärare som svarar för att ordna en webbkurs. Mattila konstaterar att det behövs en diskussion för att dimensionera den tid som används för sådant blandat lärande och att förhandlingarna om arbetskollektivavtalen är ett bra tillfälle för detta. De anställda kan däremot inte helt sluta tillämpa det maximala antalet undervisningstimmar eftersom det utgör det slutliga skyddet mot att antalet undervisningstimmar blir orimligt högt.

Man kunde säga att bestämmelserna om det maximala antalet undervisningstimmar skyddar den anställda i alla lägen. Även om man inte helt lyckas hålla sig inom gränserna är bestämmelserna fortfarande ett skydd. Med kontaktundervisning avser man för tillfället både närundervisning och internetundervisning – även då internetundervisningen sker helt utan kontakt. Trots att kontaktundervisning som term inte verkar motsvara praxis särskilt väl, möjliggör vår helhetsarbetstid redan nu en flexibel arbetstidsplanering. Då man gör upp en arbetstidsplan kan den anställda planera hur länge planeringen och förberedelserna av varje kurs tar. Om all tid inte går åt till att planera och förbereda kurserna kan det kvarstå tid för en långvarigare utveckling av kurserna, till exempel för att utveckla undervisningsmaterial på nätet eller kanske utveckla sin undervisning och sitt sätt att föreläsa. Att erbjuda undervisning i form av en webbkurs skiljer sig i slutändan inte så mycket från kontaktundervisning. Båda undervisningsformerna kräver förberedelser, lärarens närvaro, diskussion och bedömning. I nätundervisningen kan den tid som vanligtvis går åt i föreläsningssalen i kontaktundervisningen användas för att spela in videoföreläsningar och följa med nätdiskussioner.

Utgångspunkten för planeringen av helhetsarbetstiden samt dess flexibilitet är att det råder ett ömsesidigt förtroende för arbetet. Vilka kunde vara de gemensamma målen i en tid där universitetens ansvar ökar utan att finansieringen ökar i motsvarande grad? Hur säkerställer man att de anställda mår bra och är entusiastiska över sitt arbete? Hur säkerställer man undervisningens kvalitet? Förhandlingarna har hittills inte lett till någon lösning på ett alternativ till en bestämmelse om kontaktundervisning som skulle tillfredsställa båda parterna. Under bättre ekonomiska tider kunde de anställda kanske våga tro på att utgångspunkten för lösningen inte är att öka arbetsbördan.

Heli Katajamäki

ordförande för universitetslärarnas sektion, OAJ Österbottens regionförening