Yliopiston opettajuus on koko ajan liikkeessä. Opetin ensimmäisen kerran yliopistossa vuonna 1996, kun olin lähes valmis filosofian maisteri. Muistan vielä, miten meni Vaasan keskustassa sijainneen yliopiston kirjastorakennukseen. Minulla oli mukanani varsinaisen laukun lisäksi kassillinen kirjoja, sillä opintojakson tarkoituksena oli tutustuttaa opiskelijat lähdeviittaamisen sääntöihin. Kirjoja oli yhtä monta kuin opiskelijaa, ja näin opiskelijat pääsivät miettimään kukin yksittäistapauksen - onhan jokainen kirja aina omanlaisensa - kautta, millä sanalla tekstiviite ja siten myös lähdeluettelon merkintä alkaa. Opiskelijoiden määrä oli tiedossa hyvissä ajoin etukäteen. Printatun listan olin hakenut amanuenssilta. En enää muista, oliko tämä opintojakso sellainen, jonka jonottamiseksi opiskelijat saapuivat hyvissä ajoissa luokan ovien taakse, jotta pääsisivät haluamalleen opintojaksolle. Jonottaminen oli kuitenkin tuolloin tavallista ja samalla yhteisöllinen tapahtuma, jossa kuulumisia vaihdettiin.
Yliopisto-opetuksessa on tapahtunut 30 vuodessa paljon muutoksia, joita olen päässyt seuraamaan joskus hyvin läheltä ja joskus hieman kauempaa riippuen omasta elämäntilanteesta ja myös eri tehtävistä. Aina olen kuitenkin palannut yliopistooni. Tällä hetkellä elämme koronaviruspandemian jälkeistä tekoälyaikaa. Koronaviruspandemian jälkeistä aika on siksi, että tällä hetkellä kielten lähiopetusta tarjotaan varsinkin kandidaattitutkintoaan suorittaville opiskelijoille. Maisteriopiskelijoille suunnatut kielten opinnot ovat enimmäkseen etäopetusta, kuten oli ennen koronaviruspandemiaa.
Opintojaksojen kuvausten on tietenkin viety järjestelmiin jo hyvissä ajoin. Sen jälkeen opintojaksot on aikataulutettu ja viety Peppiin, minkä jälkeen on ilmoittautumisaika joko syksyllä tai keväällä. Ilmoittautumisajan päätyttyä opiskelijoiden nimet ovat sievästi allekkain listattuna järjestelmässä, josta heidät opintojaksolle valitaan. Järjestelmästä opettaja saa opiskelijalistaukset, jonka perusteella voi lähettää esimerkiksi aloitusviestit opiskelijoille ja ylipäänsä pitää kirjaa kunkin tekemistä tehtävistä tai antamistaan arvioinneista. Vaikka opetus olisikin lähiopetuksena, sen lisäksi käytössäni on aina Moodle-alusta, jossa on opintojakson materiaalia ja jonne tehtäviä palautetaan. Moodle-alustaa voi käyttää lukuisilla eri tavoilla, ja sitä voi tietysti täydentää hyvin monipuolisesti eri sovelluksilla riippuen kunkin opintojakson tavoitteesta.
Tekoälyaika on myös saavuttanut konkreettisesti yliopisto-opetuksen sen kautta, että moni opiskelija on tekoälyä ja sen eri sovelluksia käyttänyt ja testaillut eri tarkoituksissa. Yliopistot ovat linjanneet tekoälyn käytön eettisiä linjauksia, ja ne ovatkin tarpeen tekoälyn käytön yleisyyden ja monikäyttöisyyden takia. Juurihan tekoälyn käyttö yleistyi, mutta silti jo muutama opiskelija kertoi kyllästyneensä siihen, että siitä puhutaan koko ajan. Itse olen vasta vihkiytymässä tekoälyn tuomiin muutoksiin ja siihen, miten sen käyttöä missäkin tapauksessa linjaa ja miten sen käyttöä voi ja kannattaa tarkkailla, tai keskustella sen käytöstä opiskelijoiden kanssa. Tekoälyn käyttö vaikuttaa yhteiskunnan ja yliopistojen opetuksen lisäksi moneen muuhun toimintaan, kuten tieteelliseen kirjoittamiseen. Jo aiemmin on ollut ohjelmia, joilla lähdeviitteiden tekemisen tai vaikka tekstianalyysin voi osittain automatisoida. Nyt tekoälyn avulla voi automatisoida myös tekstin tuottamisen, mikä tuo haasteita paitsi tekstin luotettavuuteen (Haapanen & Rydenfelt 2025) ja siten myös omanlaisia haasteita lähdeviittausten tekemiseen (Rydenfelt & Haapanen 2024).
Tänä keväänä 2026 kuitenkin saan ilokseni edelleen opettaa siten, että tapaan opiskelijoita – joskus kasvokkain ja joskus digitaalisesti – ja viestimme toisillemme aidosti ihmisinä siten, että tietotekniikka on vain väline, joka ei tuota viestinnän merkityksiä. Vuorovaikutuksessamme ihmisten merkityksellisyys on säilynyt.
Heli Susanna Virkkunen
Lähteet
Haapanen, L. & Rydenfelt, H. (2025). Generatiivinen tekoäly haastaa tiedejulkaisemisen luotettavuuden. Tieteessä tapahtuu 43 (5), 28–31. Noudettu 30.12.2025 osoitteesta https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/5-2025/generatiivinen-tekoaly-haastaa-tiedejulkaisemisen-luotettavuuden
Rydenfelt, H. &
Haapanen, L. (2024). Kuka näin on väittänyt? Huomioita viittaamisen etiikasta [Pääkirjoitus]. Media & viestintä 47: 1, 1–4. Noudettu 13.10.2025 osoitteesta https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/144401/101192
