Ammattikorkeakoulujen jumiutuneiden TES-neuvotteluiden tähänastisena antina on ollut ennenkuulumatonta pyrkimystä työehtojen heikentämiseen. Sivistan esitys saatavuuslisän poistosta iskisi monelle tekniikan ja liikenteen alan opettajan tuloihin jopa kymmenien prosenttien loven. Vaikka AMK sopimuksen palkkausjärjestelmä varmasti vaatikin kehittämistä, ei esitystä näin merkittävästä, yksipuolisesta työehtojen heikentämisestä voi millään järjellisillä perusteilla ymmärtää.
Suomalaisen korkean teknologian teollisuuden kilpailukyky globaaleilla markkinoilla nojaa vahvasti siihen, että osaavia asiantuntijoita on saatavissa. Tässä ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutus on avainasemassa. Miten ajatellaan korkeakoulutuksen tason kehittyvän, jos sitä lähdetään näin merkittävästi halpuuttamaan? Saatavuuslisä on nimensä mukaisesti kompensoinut (edes osittain) eroa yksityissektorin erityisasiantuntijoiden palkkaukseen, jotta osaavia opettajia on ollut mahdollista rekrytoida.
Viimeistään tässä vaiheessa toivoisi kaikilla niillä tahoilla, joiden intresseissä on varmistaa korkeatasoisen suomalaisen insinööriosaamisen jatkuvuus, hälytyskellojen soivan kovaa ja korkealta. Olettaa sopii, että myös teknologiateollisuuden työnantajapuolella asian merkitys ymmärretään hyvin.
Tätä kirjoittaessa näyttää hyvinkin todennäköiseltä, että työtaistelutoimet ammattikorkeakouluissa tulevat toteutumaan. Sen verran kaukana mitenkään hyväksyttävissä olevasta esityksestä ollaan. Toivon todella, että järki voittaa ja myös palkkausjärjestelmän kehittämisessä päästään toimivaan ratkaisuun ilman insinöörikoulutuksen halpuuttamista.
