Mutta kuka puolustaa lapsia ja nuoria?

Kaavoitus, investoinnit ja kunnan taloudellinen tilanne ovat kunnanvaltuustojen vakiopuheenaiheita. Kuntien isoimmat toiminnot – varhaiskasvatus ja opetus – tulevat puheeksi pääsääntöisesti vain talouden kautta ja silloinkin pohdittaessa kasvavia toimintamenoja tai leikkauskohteita. 

Lasten ja nuorten kasvatus ja koulutus ovat yhteiskunnan kulmakiviä, joilla on suora vaikutus tulevaisuuden kehitykseen. Laadukas kasvatus ja koulutus luovat hyvän pohjan nuoren tulevaisuudelle ja on Suomen menestymisenkin kannalta kriittinen menestystekijä. Etenkin, kun syntyvien lasten määrä on merkittävässä laskussa. Tulevaisuudessa pienenevien ikäluokkien tulisi saada tehtyä yhä suuremman osan Suomen talouskasvusta. 

On hyvä tiedostaa, että kasvatus ja koulutus eivät ole vain yksittäisten perheiden tai koulujen vastuulla, vaan ne ovat koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä ja erityisesti kuntien. Niihin panostaminen on investointi tulevaisuuteen, jonka vaikutukset näkyvät pitkällä aikavälillä. Päättäjät usein keskittyvät hankkeisiin, joiden vaikutukset ovat nopeasti mitattavissa ja näkyvissä, kuten infrastruktuuriin tai taloudellisiin kannustimiin. Tämä on todennäköinen syy, mikä tekee kasvatuksesta ja koulutuksesta poliittisesti vähemmän houkuttelevia investointikohteita. 

Miksi näin? Uskallan väittää, että kyse on tiedonpuutteesta ja kyvystä katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Harva nykypäättäjistä tietää, millaista meno on nykyään päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Moni pohjaa ajatuksensa omaan kouluaikaansa – oli siitä kulunut 5 tai 50 vuotta. Onhan meistä jokainen käynyt koulua! 

Päiväkodit ja koulut eivät ole kuten ennen. Muutos heikompaan suuntaan on kiihtynyt erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi monenlaiset tarkkaavaisuushäiriöt ja jopa aggressiivinen käytös ovat valitettavasti tulleet päiväkotien ja koulujen arkeen. Opettajat eivät pysty keskittymään kasvattamiseen ja opettamiseen siinä määrin kuin haluaisivat.

Otsikon ajatus heräsi, kun mietin, että ketkä ovat niitä rohkeita valtuutettuja, jotka puolustavat lapsia, nuoria ja heidän tulevaisuuttaan? Esimerkiksi elinkeinoelämällä, kulttuurilla ja liikunnalla on omat puolustajansa ja sitä pidetään täysin hyväksyttävänä. 

Mutta ketkä ovat he, jotka pitävät varhaiskasvatuksen ja opetuksen puolia kunnanvaltuustoissa? Monesti kuulee, että opettajataustaisen valtuutetun näin tehdessään, häntä pidetään oman edun tavoittelijana. Mutta onko sittenkään kyse opettajan omasta edusta? Vai ehkä jostain isommasta? Pitäisikö muidenkin miettiä lasten ja nuorten tulevaisuutta?

Kun haluamme rakentaa kestävää ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa, kasvatuksen ja opetuksen tulee olla vahvemmin päätöksenteon keskiössä. Ei vain juhlapuheissa vaan myös käytännön toimissa. 

Kari Nieminen
puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaa

Artikkeli on julkaistu Pohjanmaan opettaja -lehdessä 1/2025