Me opettajat olemme viime aikoina yliopistomme opettajayhdistyksessä keskustelleet paljon opetuksen tuen tarpeista, joiden pohtimiseen tässä tekstissä keskityn. Ainakin yliopistossa työskennellessä ja myös muiden koulutusta tarjoavien organisaatioiden viestejä seuratessa monesti tuntuu, että tarjontaa on paljon. Oman työssä jaksamisen näkökulmasta onkin kehitettävä ainakin kahta poisvalitsemisen tapaa: ensinnäkin on mietittävä, keiden, millaisia ja miten tarkkaan viestintää seuraa, ja toiseksi on aika nopeasti arvioitava, missä määrin koulutus vastaa omia tarpeita. Aikaa ei ole kovin kauan pohtia, mikäli haluaa jatkaa päivän varsinaisten työtehtävien tekemistä.
Tarjonnan paljoudelle on kuitenkin epäilemättä syynsä. Moni asia tuntuu muuttuvan ja kehitystahti kiihtyvän koko ajan. Maailman muuttuminen ja OKM:n strategiseen toimintaan painottuvat rahoitukset kiihdyttänevät tahtia. Nämä muutokset vaikuttavat siihen, että kokeneetkin opettajat tarvitsevat tukea, vaikka osaamista on jo kertynyt paljon. Ja vaikka olisi halua oppia uutta, uuden oppiminen vaatii aikaa. Jos sitä ei ole riittävästi, uusien asioiden oppiminen tuskin innostaa vaan pikemminkin ahdistaa. Erotettava on myös se, puhutaanko minkä laajuisesta oppimisesta: vaikkapa vähän aikaa vaativan uuden teknologian käytön oppimisesta vai pitkäjänteisyyttä vaativasta oppimisesta.
Oppija itse asettaa usein myös tavoitteita: ei tunnu välttämättä mielekkäältä oppia jonkin teknologian käyttöä vähäsen, vaan haluaisi ottaa sen kunnolla haltuun. Opettamisen asiantuntija saattaa haluta tuntea hallitsevansa yhtä ja toista? Tavoitteita riittää: teknologian lisäksi voi olla halua kehittää pedagogista osaamista, substanssin osaamista ja myös tutkimuksellista lähestymistapaa opetuksen kehittämiseen. Mihin näistä on saatavilla tukea ja millaista tukea näiden kehittämiseen tarvitaan? Mikä oppi olisi hyvä saada omasta organisaatiosta ja milloin kannattaisi hakeutua muualle oppimaan?
Ei saa myöskään unohtaa kollegiaalista tukea. Kollegiaalinen tuki on todellakin arvokasta, mutta sekään ei ole itsestään selvää, mikäli opettajat ovat liian kiireisiä – mistä kiire sitten aiheutuukaan. Kollegiaalinen tuki voi olla myös organisoitua toimintaa; sille voidaan osoittaa aikaa työsuunnitelmassa, se voi olla mentorointia tai se voi olla käytäntöjen yhteisöllistä kehittämistä.
Tuen muotoja on paljon. Pitäisikö näistä vielä hahmotella, millaista tukea tarvitsemme joka päivä, millaista silloin tällöin ja millaista emme tarvitse? Motivoitumisen ja työssä jaksamisen näkökulmista on nähdäkseni tärkeää, että pystymme ymmärtämään, mitä kohti meidän kannattaa itseämme kehittää ja miksi. Vastausten etsiminen ja löytäminen ottaa aikansa, on etsijänä sitten yksilö tai yhteisö. Millaista tukea sinä kaipaat opettamiseen?
Heli Katajamäki, YLL-jaoston puheenjohtaja, OAJ Pohjanmaa
VYLL ry:n ja VYTY ry:n aktiivit ja opetuksesta vastaava vararehtori Annukka Jokipii keskustelivat opetuksen kehittämisestä tavatessaan lokakuussa 2021.