Varhaiskasvatuksen nykyarki on kuin syksyinen sää. Toisena päivänä kirkas ja kaunis, mutta seuraavana päivänä jo silkkaa sadetta. Parhaimmillaan arki on pedagogisia onnistumisia ja pahimmillaan selviämistä. Yhä haastavampien lapsiryhmien opettamisen lisäksi pula varhaiskasvatuksen kelpoisista opettajista ja ylipäätään kaikista sijaisista on varhaiskasvatuksen kentällä jo kova. Haastetta arkeen ovat tuoneet myös varhaiskasvatuksen lakien ja asetusten sekä ohjaavien asiakirjojen päivitykset, jotka ovat jatkuneet jo vuosia.
Tässä muutosten myrskyssä uhkana on syysväsymys, joka saattaa muuttua krooniseksi. Varhaiskasvatuksen opettajan työtahti syksyisin on niin kova, ettei siinä paljon ruskan värejä ehdi ihailla. Päivät täyttyvät lapsiryhmän opetuksen lisäksi lapsen henkilökohtaisten varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien, pedagogisten arvioiden, tehostettujen ja erityisten tukien laatimisesta. Lisäksi rakennetaan ryhmän varhaiskasvatus- tai esiopetussuunnitelmaa ja hoidetaan mm. pedagoginen dokumentointi sekä viestintä perheisiin. Asiakirjakaaoksessa sitä tuntee olevansa helposti pyörryksissä kuin syystuulen lennättämä lehti. Iltojen pimetessä (ja hermojen kiristyessä) voi käydä niin, että varhaiskasvatuksen opettajalta voi mennä usko omiin kykyihin. Työmäärä tuntuu mahdottomalta ja kollegaa vilkaistessa voi huomata, ettei hänellä pyyhi sen paremmin.
Varhaiskasvatuksen laki- ja asetusmuutoksilla on edistetty monia hyviä lapsen oppimispolun asioita. Muutostahti voi kuitenkin monesta tuntua kuin mentäisiin syysmyrskystä toiseen eikä loppua näy. Edelleen on asiakokonaisuuksia, kuten vuorohoito, jotka odottavat tulevien vuosien lakimuutoksia. Välillä kuitenkin tarvitaan niitä tyyniä ja seesteisiä syyspäivä, jolloin varhaiskasvatuksen opettaja voi keskittyä ydintehtäväänsä eli lasten oppimisen ja kasvun tukemiseen. Vuosien 2022-2025 virka- ja työehtosopimus palkkaohjelman kera luo toivoa haasteiden vielä joskus hellittävän. Usko asioiden korjaantumiseen on vielä hauras kuin lätäkön jää loppusyksyn aamupakkasissa.
Myös lapsen toimivalla kolmiportaisella tuella on valtava merkitys varhaiskasvatuksen opettajan jaksamiseen. Sillä mikään ei ilahduta opettajaa niin kuin lapsen riemu omasta oppimisesta ja onnistumisesta. Toivotaan, että 1.8. 2022 tapahtunut lakimuutos lapsen kolmiportaisen tuen järjestämisestä varhaiskasvatuksessa tuo jatkossa selkeyttä ja riittäviä toimenpiteitä resurssien kera tukemaan opettajan työtä.
Syksyn väreissä asuu toive uudesta kesästä. Samaa toivetta kantaa moni varhaiskasvatuksen opettaja, että hiljalleen helpottaa, että kohta löytyy pätevä opettaja sen puuttuvan kollegan tilalle, että kohta ryhmässä on lapsien tarvitsema resurssi tuen toteuttamiseen, että löytyy se sijainen sairaana olevan kollegan tilalle ja että kohta kokisi riittävänsä sen riittämättömyyden sijaan. Toivoa on.
Marika Horila
VAKA- jaoston puheenjohtaja
OAJ Pohjanmaa