Vaasan yliopiston ruotsin kielen yliopistonlehtori Sirpa Heino kertoo viime vuoden joulukuun Gran Canarian lomastaan, jossa lomatunnelma vaihtui olkaluun murtumisen takia sairastamiseksi. Töihin Sirpa pääsi palaamaan maaliskuussa 2024, vaikka olkavarren kuntoutus edelleen jatkui. Tässä jutussa Sirpa kertoo tarinansa onnettomuudesta ja siitä, miten selviytyi ja miten matkavakuutuksesta oli suurta hyötyä. Murtuneen käden kuntoutus on nyt päättynyt ja käden toimintakyky palautunut lähes normaaliksi.
Tuttu lomakohde joulun vietolle
Matkustin lomalle joulun viettoon Gran Canarialle tyttäreni kanssa joulukuussa 2023. Lähdimme matkaan Vaasasta pari päivää ennen jouluaattoa. Lomakohde on meille tuttu, siellä on tullut vietettyä joulua useamman kerran.
Ensimmäiset lomapäivät sujuivat leppoisasti ulkoilun, auringon ja hyvän ruuan merkeissä. Joulupäivän aamuna, kun olimme menossa hotellin aamupalalle, liukastuin hotellin sisäpihalla laattalattialla. Lattia ei ollut märkä, mutta aika liukas. En tiedä, mitä siinä tapahtui, ehkä en katsonut kunnolla eteeni. Kaaduin oikean käsivarren päälle ja tajusin heti, että kävi pahasti. Pyörrytti ja tuli kova tuskanhiki. Käsivarteen sattui tosi kipeää ja oli tekemistä, että pääsin siitä ensin istumaan ja sitten varovasti ylös. En voinut pitää käsivartta suorana lainkaan, vaan oli pakko tukea sitä vasemmalla kädellä. Onneksi en kuitenkaan lyönyt päätäni.
SOS-soiton kautta sairaalaan
Olin kotoa lähtiessäni ladannut puhelimeeni TaskuTurva-apin. Sieltä löytyi heti 24h hätäpalvelun puhelinnumero, muistaakseni sen nimi oli SOS International. Soitin heti tuohon numeroon, selitin tilanteen ja kysyin, mitä minun tulisi tehdä. Sieltä kerrottiin, että he ottavat selvää, mihin sairaalaan minun kannattaa mennä. Nopeasti sain lisää tietoa tekstiviestillä. Vahinkoasiani oli rekisteröity, sain asianumeron sekä sairaalan tiedot (Hospiten Roca). Koska saari on tuttu, tiesin, missä sairaala sijaitsee. Otimme hotellilta taksin ja ajoimme sairaalalle. Matka ei ollut pitkä, ehkä noin 20 min. Tuo lyhytkin matka oli tuskallista taksissa.
SOS International toimitti sairaalaan maksusitoumuksen ja siellä tiedettiin, että olin tulossa. Pääsin lähes jonottamatta lääkärille, joka lähetti minut röntgeniin. Röntgenkuva paljasti, että oikean käden olkaluu oli murtunut. Itse asiassa luu oli kokonaan poikki. Jouduin jäämään sairaalaan ja minulle ilmoitettiin, että minut leikattaisiin seuraavana päivänä. Onneksi sain kipulääkitystä, mutta yö tuli nukuttua todella surkeasti.
SOS Internationalista oltiin minuun yhteydessä myös sairaalassaoloaikanani ja heidän käyttämänsä lääkäri Suomessa teki tapauksestani lääketieteellisen arvion. Sairaalasta toimitettiin potilastietokertomukseni SOS Internationaliin.
Leikkaus kesti tunteja ja lentäen Vaasaan
Tapaninpäivänä 26.12.2023 aamupäivällä minut vietiin leikkaussaliin. En muista leikkauksesta mitään, mutta minulle kerrottiin, että se kesti useamman tunnin. Kun heräsin, onneksi ilman pahoinvointia, oli oikeassa käsivarressa kantoside ja käsivarsi oli sidottu tiukasti vartaloa vasten. Minulla oli koko ajan kipulääkitys, joten mitään suurempaa kipua ei onneksi ollut. Melko pian pääsin heräämöstä takaisin osastolle omaan huoneeseen. Hoidossa ei ollut mitään valittamista, kaikki sujui mallikkaasti ja asiantuntevasti. Kaikki ne lääkärit, jotka tapasin, puhuivat melko hyvää englantia ja muutamat hoitajistakin. Vastaan tuli myös hoitajia, jotka puhuivat ainoastaan espanjaa. Lisäksi sairaalalla oli useita tulkkeja käytössä. Lääkärinkierrolla oli aina tulkki mukana. Tapasin mm. tulkin, joka tulkkasi espanjasta suomeen ja ruotsia puhuvan tulkin, joka tulkkasi espanjasta ruotsiksi. Jo heräämössä leikkauksen jälkeen minua tuli tapaamaan tulkki, joka kertoi mitä leikkauksessa oli tehty ja miten leikkaus oli sujunut. Murtuma oli korjattu levyllä ja ruuveilla.
Pääsin pois sairaalasta 28.12. puoliltapäivin, käsi kantositeessä. Minut leikannut lääkäri kävi minua katsomassa ennen poislähtöäni ja selitti hänkin leikkauksen kulkua. Ymmärsin, että murtuma oli vakava. Sain lääkärintodistuksen, jonka perusteella sain luvan lentää takaisin Vaasaan 29.12.2023. Lisäksi sain tulkilta ohjeet kaikista lääkkeistä, mitä minulle oli määrätty. Kotimaahan saavuttuani minun tulisi ottaa yhteys ortopediin. Espanjankielisen potilaskertomuksen lisäksi sain mukaan röntgenkuvat ennen ja jälkeen leikkauksen. Oikea käsi ja sormet oli hurjan näköisiä, sinipunakirjavat ja turvonneet. Paluulento Suomeen oli rankka ja selvisin siitä pitkälti kipulääkityksen avulla.
Hoidon jatkuminen kotimaassa
Kotiin saavuttua oli tietenkin uuden vuoden pyhät ja työterveys ym. kiinni. Tarvitsin sairaslomatodistuksen työnantajalle ja ohjeita jatkotoimenpiteistä. Useampi puhelu tuli siinä soitettua. Todella hankalaa, kun vain toinen käsi toimi. Ensimmäisenä arkipäivänä soitin vakuutusyhtiö Turvaan, josta neuvottiin, miten edetään jatkossa. Sain itse varata ajan ortopedille, maksaa käynnin ensin itse ja laskuttaa sitten vakuutusyhtiötä. Turvasta neuvottiin, miten monta kertaa minulle voidaan korvata fysioterapiaa. Sain itse valita sopivan fysioterapeutin muutamasta vaihtoehdosta (Omafysio). 4.1.2024 pääsin ortopedille Vaasassa ja sieltä sain lähetteen fysioterapiaa varten. Ortopedi katsoi röntgenkuvia ja totesi, että leikkaus on tehty todella asiantuntevasti. Myös leikkaushaava oli siisti.
Kontrollikäyntejä ortopedillä oli kevään ja kesän 2024 aikana kaiken kaikkiaan viisi, ja siinä välissä otettiin muutama uusi röntgenkuva. Leikkauskohta luutui melko hitaasti ja siksi ortopedi halusi seurata tilannetta. Haava parani nopeasti tikkien poistamisen jälkeen. Käsi oli kantositeessä 6 viikkoa leikkauksesta, ja sen jälkeen aloitettiin fysioterapia. Aluksi käsi ei liikkunut juuri mihinkään, sitä ei edes saanut suoraksi. Fysioterapeutilta sain joka käynnin jälkeen kotiläksyksi erilaisia liikkeitä ja harjoitteita. Pikkuhiljaa käden voimat palasivat ja liikeradat kasvoivat alun hankaluuksien jälkeen. Ei käsi kuitenkaan aivan samaksi palautunut, ehkä 80-90% normaalista, terveestä kädestä.
Fiilikset kivuliaan kokemuksen jälkeen
En haluaisi samaa kokea uudestaan, sillä itse tapahtuma oli niin kivulias. Enkä siinä heti ymmärtänyt, miten pitkä prosessi tästä tulisi. Tämä ei ollut elämäni paras joululoma, ei myöskään tyttären. Oli toki onneakin matkassa: olen vasenkätinen ja loukkasin oikean käteni. Lisäksi leikkaus ja sairaalassaoloaika sujuivat hyvin ja toipuminen on edennyt hyvin, vaikkakin aikaa se on vienyt. Olin sairaslomalla reilut 2 kuukautta ja ensimmäiset viikot kotona olivat hankalia. Tarvitsin apua monessa asiassa ja nukkuminen oli hankalaa, kun ei voinut juurikaan vaihtaa asentoa. Toipumista helpotti suuresti myös se, että työkaverit sijaistivat minua ja pitivät kaiken sen opetuksen, joka minulla olisi ollut tammi-helmikuun aikana. Iso kiitos heille!
Onneksi oli OAJ:n matkustajavakuutus tapaturmavakuutus ja kaikki tarvittavat tiedot TaskuTurvassa. Oli helpottavaa, kun joku toinen tiedotti ja antoi ohjeita, eikä itse tarvinnut siinä tilanteessa pohtia, mihin pitäisi mennä ja miten pitäisi toimia. Olin siis Turvassa! Kotiin palattua sain puhelimitse hyvät neuvot Turvan korvausasioista. Kiitos niistä!
Lue myös juttu Viisi vinkkiä matkustajalle osoitteesta: https://www.oajpohjanmaa.fi/uutiset/viisi-vinkkia-matkustajalle
Teksti: Sirpa Heino ja Heli Katajamäki
Kuva: Sirpa Heino