Artikkelissa kolme AMK:n lehtoria, Jarkko Piikkilä, Marja-Liisa Saariaho ja Katarina Vironen, kertovat työstään ja työnkuvasta.
Keitä me olemme ja missä työskentelemme?
Nimeni on Jarkko Piikkilä. Työskentelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan lehtorina ja toimin OAJ:n varaluottamusmiehenä. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tarjotaan tekniikan-, kulttuuri-, liiketalouden-, luonnosvara-, ravitsemis-, sosiaali- ja terveysaloihin suuntaavaa korkean tason koulutusta, mistä on annettu tunnustusta myös valtakunnallisesti.
Olen Marja-Liisa Saariaho, toimin Seinäjoen ammattikorkeakoulussa sosiaalityön lehtorina ja olen OAJ:n luottamusmies. Seinäjoen ammattikorkeakoulu toimii yhdellä kampusalueella.
Olen Katarina Vironen ja työskentelen Yrkeshögskolan Noviassa Vaasassa. Olen terveysalan lehtori ja OAJ:n pääluottamusmies. Meidän neljä kampusta Vaasassa, Turussa, Pietarsaaressa ja Raseporissa (Tammisaari) kattavat viisi koulutusalaa tarjoten laajan valikoiman tutkintovaihtoehtoja.
Mitä työnkuvaan kuuluu ja miten moninaista työn hoitaminen on?
Jarkko: Korkeakoulun lehtorin työnkuvaan kuuluu opetettavan alan vahvan substanssiosaamisen lisäksi myös pedagoginen osaaminen ja sen mukana tuomat erilaiset sosiaalisten taitojen vaatimukset. Jokainen opiskelija on erilainen ja se tulee mielestäni ottaa huomioon opiskelijan kohtaamisessa. Opetustehtävien lisäksi työnkuvaan kuuluu opetusmateriaalin valmistelu ja niiden jatkuva kehittäminen, kurssin aikana tarkastettavien harjoitustöiden läpikäynti ja arviointi sekä yrityselämän kanssa ylläpidettävä yhteistyö. Myös oman ryhmän ohjaaminen ja harjoittelujaksojen valvonta on yksi osa muiden muassa työnkuvaan sisältyvistä tehtävistä.
Marja-Liisa: Opettajan työ on muuttunut oman 20 vuoden opettajuuden aikana. Organisaatiomalli on muuttunut kuntayhtymästä osakeyhtiöksi. Rahoitusmallit ovat muuttuneet moneen kertaan ja osakeyhtiössä eletään kvartaalitaloudessa. Ei ole montaakaan kokousta, jossa ei puhuttaisi taloudesta. Pedagogiikka on muuttunut, varsinkin koronan jälkeinen aika on vähentänyt lähiopetusta, verkko-opetus ja etänä työskentely on lisääntynyt. Koronan jälkeinen aika toi entistä enemmän haasteita opiskelijoille, ja usein he tarvitsevat entistä enemmän yksilöllistä ohjausta. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja opettajalle annettava työaika suhteessa opintopisteisiin on pienentynyt. Usein opettajat opettavat omia aineitaan myös vieraalla kielellä, ovat erilaisissa tk-hankkeissa ja kirjoittavat julkaisuja. Työ on monella tapaa pirstaleista. Tämä kaikki on mullistanut täydellisesti opettajan työtä.
Katarina: Olen ollut opettajana ammattikorkeakoulussa n. 20 vuotta ja paljon on mahtunut muutoksia alkuajasta tähän päivään. Päätehtävä lehtorina on itselläni opetus ja sen suunnittelu mutta monella lehtorilla tutkimustyö vie ajoittain enemmän tai vähemmän aikaa opetuksen ohessa. Tavoite olisi, että kaikilla lehtoreilla olisi aika ajoin jokin projekti/tutkimustyö tehtävänään ja siihen ulkoinen rahoitus. Ilmankin projekteja ja tutkimustyötä työnkuva on muuttunut yhä pirstaleisemmaksi monen seikan takia ja samalla resurssit ovat vähentyneet. Tämä yhtälö on aika ajoin haastava. Kanssakäyminen opiskelijoiden kanssa on intensiivistä ja samanaikaisesti pidettävien kurssien määrä on useimmiten suuri ja metodit moninaisia.
Miten haastavaa on kehittää/ylläpitää omaa osaamistaan työn ohessa?
Jarkko: Aika ei mielestäni riitä oman osaamisen kehittämiseen sillä tasolla, mitä haluaisin sen olevan. Lehtorin tulee mielestäni pystyä tarjoamaan opiskelijalle uusin ja kehittynein tieto koulutettavaan alaan liittyen ja se on haastavaa, jos ei omaa osaamistaan pysty jatkuvasti kehittämään/ylläpitämään. Esimerkiksi työelämäjaksot tulisi mahdollistaa paljon tehokkaammin ja useimmin kuin tämän hetkiset mahdollisuudet ovat.
Marja-Liisa: Haaste on erilaisten sovellusten hallinta ja erilaisten järjestelmien hallitseminen. Lisäksi ne myös kaiken aikaa päivittyvät. Näitä on ihan mahdotonta omaksua ja päivittää tämän kaiken keskellä, vaikka resurssia oman osaamisen ja opetuksen kehittämiseen on saatavilla. Oman substanssialan kehittämiseenkin on tarvetta, sillä sosiaali- ja terveysalalla tällä hetkellä kaikki on muutoksessa. Myös työelämän kanssa on tärkeää pitää yhteyksiä ja luoda verkostoja niin, että pysyy ajan tasalla. Harjoittelujen ohjauksen myötä saa hyvää tietoa ajankohtaisista asioista. Työelämäjaksot on erittäin hyvä tapa vahvistaa myös omaa ammattitaitoa, ja niitä pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa melko usein.
Katarina: Yksi haaste tänä päivänä on oman osaamisen ylläpito ja kehittäminen. Pedagogiset menetelmät ja työkalut sekä sovellusten hallinta ovat todella tärkeitä jatkuvia kehittämisalueita mutta omien aineiden hallitseminen on useimmiten ratkaiseva asia, kun asiaa katsotaan työhyvinvoinnin ja työn mielekkyyden näkökulmasta. Työelämäjaksot ja substanssiosaamisen koulutusta/ kursseja tulisi voida toteuttaa jokseenkin säännöllisesti koulutusaloilla ja opetusaineissa missä käytännön osaaminen on nopeasti kehittyvää.
Millainen on työnkuvasi luottamustehtävässä?
Jarkko: Toimin varaluottamusmiehenä ~10% osuudella koko vuoden työaikaresurssistani. Käyn tällä hetkellä kovasti OAJ:n tarjoamia koulutuksia läpi parantaakseni ymmärrystäni sopimusteknisiin asioihin liittyen. Haluan parantaa osaamistani/tietoisuuttani myös tällä sektorilla.
Marja-Liisa: Olen toiminut 17 v. luottamusmiehenä. Olin ensin varaluottamusmies sosiaali- ja terveysalan yksikössä ja sen jälkeen minut valittiin luottamusmieheksi. Nyt olen toista kautta luottamusmiehenä Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ei valita pääluottamusmiestä. Tämä on Sivistan työehtosopimuksen mukaan mahdollista.
OAJ:n koulutuksiin osallistuminen on tärkeää, saa uutta tietoa ja tapaa muita luottamushenkilöitä ja muiden ammattikorkeakoulujen henkilöstöä. Toiselta koulutuksista saa hyviä käytännön vinkkejä ja tukea omaan luottamusmiestehtävään. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa toimin tiivisti yhdessä muiden järjestöjen luottamusmiesten kanssa ja yhdessä asioita eteenpäin vieden. Toimin myös yhteistoimintaneuvottelukunnassa, työsuojelutoimikunnassa, palkkaustyöryhmässä ja monissa muissa erilaisissa työryhmissä. Tehtävä on sopimusten tulkintaan liittyvien asioiden hoitamista, työhyvinvointiin liittyvien ongelmakohtien esille tuomista ja niiden hoitamista. Useasti monet asiat ovat yhteisiä sekä työsuojeluvaltuutetulle että luottamusmiehelle. Meillä on toimitusjohtaja-rehtorin kanssa säännöllisiä vapaamuotoisia tapaamisia, jolloin luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut voivat yhdessä tuoda esille havaitsemiaan epäkohtia ja tuoda esille myös positiivisia asioita toiminnasta.
Katarina: Olen toiminut luottamustehtävissä n. 15 vuotta ja pääluottamushenkilönä syksystä 2021. Käyn säännöllisesti OAJ:n järjestämissä koulutuksissa missä on mahdollisuus tavat OAJ:n asiantuntijoita ja muita luottamushenkilöitä. Tämä tuki mitä sieltä saa on todella tärkeä työtehtävän hoitamisen kannalta.
Työpaikkani muiden luottamushenkilöiden kanssa tapaamme säännöllisesti ja olemme toistemme voimavaroja. OAJ:n jäsenten on helppo ottaa meihin yhteyttä, kun joka kampuksella on oma luottamushenkilö lähellä. Koen että luottamustehtävä, joka on sopimusasioiden valvomista ja hoitamista yhä enemmän myös koskee työhyvinvointia. Aika ajoin asiat vaativat sekä työsuojeluvaltuutettua että luottamushenkilön näkemystä ja osallistumista. Olen yhteistyöneuvottelukunnan jäsen, ja siinä tehtävässä yritän tuoda esille kaikkien opettajien näkökantoja, mielipiteitä, huolia, kysymyksiä ja tietysti myös aiheesta positiivisia viestejä johdon tekemille ratkaisuille.
Teksti: Jarkko Piikkilä, Marja-Liisa Saariaho ja Katarina Vironen
Kuva: Heli Katajamäki